Kävely metsässä

Tässä koskettavassa kertomuksessa menetyksestä poika kävelee metsässä ja tekee löydön, joka muuttaa hänen käsitystään isästään.

Viikko hautajaisten jälkeen
Tuijotan aamun peiliin
Vihaisena siitä, että isäni silmät
Tuijottavat takaisin minuun.

Hämmentyneenä ja järkyttyneenä isänsä kuoleman jälkeen poika avaa tämän jättämän kirjekuoren ja yllättyy löytäessään kartan talon takaisesta metsästä, jossa yksi paikka on merkitty kirkkaanpunaisella. Mutta miksi? Metsä oli ollut heidän yhteinen paikkansa, miksi isä halusi hänen menevän sinne yksin? 

Hitaasti hänen mielensä rauhoittuu, kun hän lähtee kulkemaan niitä polkuja, joita hän kerran tutki isänsä kanssa, ohittaen tuttuja pyökkejä ja mustatammia, vilistäviä carolinanpeukaloisia ja sukkulamadon, jota he kutsuivat Saliksi. Kun hän saapuu karttaan merkitylle paikalle, hän löytää sivukaupalla isänsä piirustuksia metsän eläimistä, jotka tämä oli tehnyt ollessaan pojan ikäinen. Näkemänsä paljastaa hänelle isästään puolen, jota hän ei koskaan tuntenut, ja jotain vielä syvempää, mikä yhdistää heitä. Hänen isänsä tiesi, että poika todella tarvitsi kävelyä metsässä.

New York Times -bestmyyjä Nikki Grimes ja Caldecott-palkittu kuvittaja Jerry Pinkney viettivät pandemian alkuaikoja sähköpostitse keskustellen ja suunnitellen yhteistä kirjaa, ja Jerry jakoi kaikki kuvat, joita hän oli ottanut kotinsa ympärillä olevasta metsästä. Tästä he loivat tarinan pojan surusta ja kaikesta, mitä hän näkee ja tuntee kävellessään metsän läpi.

Jerry menehtyi valitettavasti syksyllä 2021, mutta ei ennen kuin oli tehnyt tiukkoja lyijykynäluonnoksia rakastamistaan metsistä. Kun hänen poikansa Brian otti tehtäväkseen viimeistellä kuvitukset, hän huomasi olevansa yhteydessä isäänsä aivan uudella tavalla, ja hänen kokemuksensa heijasti kirjan pojan kokemusta. Tuloksena on samanaikaisesti koskettava ja syvästi aito tarina siitä, miten yhteiset harrastukset pitävät meidät lähellä niitä, jotka olemme menettäneet.