Always the Almost

*Signeeratut kirjanmerkkipainatukset*

Transsukupuolinen pianisti tekee uudenvuodenlupauksen jäisellä Wisconsinin yöllä: voittaa aluekilpailut ja saada exänsä takaisin, mutta uusi poika mutkistaa asioita tässä sydämellisessä YA-debyytissä, jossa yhdistyvät romanssi ja draama.

Kuusitoistavuotias transpoika Miles Jacobson on tehnyt kaksi uudenvuodenlupausta: 1) saada takaisin ex-poikaystävänsä (ja jalkapallojoukkueen tähden) Shane McIntyren, ja 2) vihdoin voittaa arkkivihollisensa Keskilännen suurimmassa klassisessa pianokilpailussa. Mutta se ei ole niin helppoa. Ensinnäkin Shane erosi Milesista kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Miles tuli ulos transsukupuolisena, ja nyt Shane itsepintaisesti ignoraa häntä, vaikka he törmäisivät kirjaimellisesti toisiinsa. Lisäksi Milesin uusi, hieman pelottava pianonsoitonopettaja toistuvasti sanoo, että hän soittaa kuin ”ei tietäisi kuka on” – mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Sitten Miles tapaa kaupunkiin muuttaneen uuden pojan, Eric Mendezin, ylpeästi queerin sarjakuvataiteilijan Seattlesta, joka kysyy hänen pronominejaan, välittää taiteesta yhtä paljon kuin hän – ja saa hänen vatsansa lepattamaan. Ei sitä, mitä hänen nyt pitäisi keskittyä. Mutta kun Eric ja Miles teeskentelevät seurustelevansa saadakseen kutsun vain pareille tarkoitettuun ystävänpäiväjuhliin, teeskentely muuttuu todeksi suudelman myötä, mikä ei myöskään todellakaan ole suunnitelmissa. Jos Miles vain keksisi, miksi Eric pitää hänestä niin paljon. Ei hän ole mikään cool tai itsevarma tai tyytyväinen itseensä. Hän ei ole edes tarpeeksi hyvä pianossa saadakseen kilpakumppaneidensa kunnioituksen, varsinkaan nyt, Milesina. Mikään ei ole koskaan ollut hänelle yhtä helppoa kuin muille – muille pojille. Hän on aina ollut vain melkein tarpeeksi.

Miksi sitten, kun hän on Ericin kanssa, tuntuu siltä, että ainoa, jolle hän ei ole koskaan oikeasti ollut tarpeeksi... on hän itse?