Tynnyrillinen naurua, laakso täynnä kyyneleitä

‘Prinssi Roger lähtee innokkaasti etsintäretkelle ja kohtaa muutamia seikkailuja, paljon ystäviä, neidon tai kaksi pulassa (ei!) ja lopulta itsensä. ‘Iloa levittävä’ hahmo, jonka pelkkä läsnäolo saa kaikki nauramaan hillittömästi, Roger pitää julmuutta ja ystävällisyyttä yhtä huvittavina ja odottaa retkestään hauskaa. Mutta se ei ole sitä: Kun Roger kulkee Ikuisen metsän halki, melkein näkee nälkää Katalassa solassa, näkee ihmiset pahimmillaan Koston laaksossa ja joutuu hetkellisesti epätoivoon Pahuuden vuorilla, hän vakavoituu, oppii välittämään muista, tulee taitavaksi rauhanvälittäjäksi, tekee hyviä tekoja ja rakastuu neiti Sadieen, joka sanoo mitä ajattelee ja pelastaa hänen nahkansa toistuvasti.’—K. ‘Feifferin maailmanviisas, luottamuksellinen sävy ja järjettömyyden taju ovat erittäin miellyttäviä, ja piirrokset ovat klassista Feiffer-ihastusta.’—Publishers Weekly.